Kauan on taas kulunut edellisestä postauksesta, mutta ajalla tahtoo olla ikävä tapa loppua kesken ja näin ollen ei aina aikaa jää harrastuksille. Tästä syntyykin loputon dilemma: työt haittaavat harrastuksia, mutta ilman töitä on paha kustantaa nämä harrastukset. Nyt kuitenkin sain pitää lomaa ruhtinaalliset (lähes) kaksi viikkoa. Olihan siinä paljon rästihommiakin tehtävänä, mutta jo ennen lomaa päätin, että nyt on jäätävä aikaa myös rentoutumiseen ja harrastuksille. Ja mikäpä olisikaan parempi tapa rentoutua kuin viettää aikaa näpräten jotain pientä kivaa. Tässäpä siis yksi valmis tuotos jonka aikaiseksi sain:
Loman aikana otin urakaksi neuloa jo jonkin aikaa tekeillä olleet villasukat loppuun, mutta siitä nyt ei sitten yhtä sukkaa pidemmälle päästy, sillä lanka ei riittänyt toiseen sukkaan enkä vielä saanut käsiini oikean väristä lankaa. Koska sormeni syyhysivät päästä tekemään jotain, aloitin neulomaan villatakkia. Se onkin ihan asiaa, varsinkin kun ulkona on 28 astetta hellettä. Mikä onkaan mukavampaa kuin lysähtää riippumattoon neulomaan? Hmm... Ottaa kylmä limu ja olla tekemättä mitään?
Neulomisellani oli kuitenkin yksi hidaste: avomieheni. Kerrankin ajattelin nauttia ulkoilmasta, auringosta ja neulomisen ilosta sillä välin kun avomieheni korjasi autoa. No vähän väliä sieltä kuului: "Tuo ruuvimeisseli!" tai "Joudatko pitämään kiinni tästä". No eihän siinä sitten muu auttanut kuin laskea se neule käsistä kerta toisensa jälkeen ja mennä rakkaan avomiehen avuksi. Kaiken huippu oli kun viimeisen kerran otin neuleen käsiini ja ajattelin, että nythän muuten saan rauhassa neuloa, kuului seuraavaksi "Tuletko laittamaan renkaan paikalleen niin voin rueta laittamaan antennia paikalleen". Huoh! Sen jälkeen luovutin suosiolla ja annoin neuleeni odottaa parempaa hetkeä.
Buahaha, mutta enhän toki luovuttanut lopullisesti. Illalla julistin suureen ääneen: "Nyt kun tähän sohvalle istun, en heitä neuletta käsistäni ihan heti! Ken uskaltaa häiritä saa katsoa pakoreittinsä valmiiksi!" Ja niin sain neuloa kaikessa rauhassa ilman häiriöitä. Lukuunottamatta tietenkään "pientä" suloista hauvaani, joka aika ajoin kävi tuuppimassa käsiäni vaatien rapsutuksia.
